Matkapäivä. Koneen vaihto jännittää jo aamulatten äärellä. Pyhäpäivänä muulloin kovin kiivas äänimaisema on hieman laantunut. Päätän jatkaa aamiaista vierailemalla paikallisessa supermercatissa. Valikoimat ovat hieman toista luokkaa kuin kotona lähisiwassa. Onnistun leipätiskiltä tilaamaan teurastajannäköiseltä myyjältä Italiaksi kookkaan sämpylän. Harmillista, että elintarvikkeiden kuljettaminen on niin hankalaa, sillä täältä voisi tuoda kaikenlaista mainion maukasta.
Lähden ostamaan lippua junaan asemalta, jälleen päädyn neuvomaan niin matkatavaroiden säilytyksessä kuin lipunostossakin, tosin vajavaisesti koska yhteistä kieltä ei löydy. Pääsen vihdoin ulos mammuttiasemalta ja päätän varustautua matkaan reilulla lounaalla, halpalentoyhtiöiden hoitaessa kuljetuksen. Kinkkupizza kahdella kinkkuviipaleella voi tuntua huijaukselta, mutta kun ne peittävät yli puolet lätyn pinta-alasta ja maistuvat mitä herkullisimmalta ei voi olla kuin tyytyväinen. Tämä oli vielä viimeinen tilaisuus syödä tomaatti-mozarella-salaatti, listalta annosta ei löydy, mutta tietenkin tällaisen perusannoksen saa muutenkin, hyvää oli!
Saavun Leonardo da Vincin mukaan nimetylle kentälle liiankin ajoissa, mutta ehdin kierrellä kentällä ja ymmärrän, miksi Helsinki-Vantaata ylistetään lyhyistä kävelymatkoista, käytävät jatkuvat jatkumistaan kuin modernissa Vatikaanissa ja ilman taidetta.
Lentoni Milanoon on jo taululle tullessaan kymmenen minuuttia myöhässä, no ei se vielä mitään vaihtoaikaa Malpensassa on sentään reilu tunti. Lento lähtee kuitenkin ajallaan ja täytyy kyllä antaa Air One -lentoyhtiölle pisteet mukavasta matkasta. Alle tunnin lennollakin tarjoillaan sentään kahvit ja limpparit ja lisäksi vielä Italialaisia mainioita naposteltavia, eikös tämän pitänyt olla halpalentoyhtiö… Ilmeisesti Lufthansan tyttärenä yhtiöön on yhdistynyt italialaisten ja saksalaisten parhaat puolet.
Milanossa lähes juoksen seuraavalle lähtöportille sillä check-in-aika on jo varmasti umpeutunut, virkailija kirjoittaa minulle tyynesti käsin boarding cardin, ja ehdin vielä viimeiselle lattelle. Niki Laudan nimellä ja kasvoilla myyvä Niki-lentoyhtiö tarjoaa kahvin/teen lisäksi vielä kolmioleivät, toisissa yhtiöissä on ymmärretty mistä matkustusmukavuus syntyy, toisin kuin siinä toisessa kotimaisessa. Halpis imagoa luo vain lentoemäntien farkkukankaasta tehdyt asut. Halpalentoyhtiöiden hyvä puoli on myös, että ne lentävät huomattavan uudella kalustolla, Airbusin A320-sarjan matkustusmukavuus on aivan toista kuin vanhoissa MD-80/90-koneissa. Ei voi muuta kuin suositella suurella lämmöllä.
Wienin kentällä on sunnuntainakin turisti-info auki ja saan hyvät neuvot hostelliin pääsemiseksi, helppoa kuin mikä. Hostelli on lähes luksus-luokkaa verrattuna Rooman vastaavaan, vaikkakin sisäänkäynti on ison remontin vuoksi paketissa. Uni tulee upouudessa sängyssä helposti.
0 responses tähän mennessä ↓
Ei vielä kommentteja... Laita homma käyntiin täyttämällä alla oleva lomake.