Herätessäni yhdeksän tienoilla, ihmettelen kuinka hiljaista tässä kaupungissa onkaan. Rooma herää aamuihinsa kovin äänekkäästi ja lisäksi ikkunoita on pidettävä auki lämpimän ilmaston vuoksi. Ulos lähtiessäni kummastelen kaupungin hiljaisuutta, kadut ovat melkein autiot, kaupat eivät ole auki, alan epäillä pyhäpäivää. Tarkistus kalenterista ja tosiaan, pyhää näyttää, joten kauppaan siis vasta huomenna. Aamiaista olisi silti saatava, auki näyttää olevan vain muutama Italialainen kahvila, kyllä. Olin jo Milanon lentoasemalla viimeisen latten ääressä heittänyt hyvästit Italialaiselle ruoalle, mutta kas ruokalistalta löytyy myös Wieniläinen aamiainen.
Mikään ei ole auki, joten painun pehkuihin potemaan Rooma-ähkyä. Iltasella pyörähdän Staatsoperin luona toteamassa, että he esiintyvät kyllä vapaapäivinäkin. Palatessani hostellille pysähdyn vastapäiseen tavernaan. Tilaan “isoäidin listalta” jotain, ja saan eteen kunnon teutooni-annoksen: possun paistia, kasa hapankaalia ja leipämöykkyjä lihaliemessä, ihan hyvää täytyy myöntää ja nälkä lähtee varmasti.
0 responses tähän mennessä ↓
Ei vielä kommentteja... Laita homma käyntiin täyttämällä alla oleva lomake.