Heraan aamulla intoa taynna, eilinen kun oli mennyt pyhaa viettaessa eli Rooman kokemuksia sulatellessa. Pyorahdan lahitienoolla, hosteli on hieman ulkona ydinkeskustasta, mutta kuitenkin museokorttelin tuntumassa. Taalla on joskus panostettu museotoimintaan kunnolla ja rakennettu vanhasta korttelista muutamalla uudisrakennuksella hoystetty museokompleksi, jatan siihen tutustumisen kuitenkin huomiselle ja jatkan kohti valtionoopperaa. Upea vanha rakennus on selvasti yksi keskustan kiintopisteita, esitykset ovat tietenkin loppuunmyytyja.
Taalla tiet ovat leveita, niin leveita etta pyorailijoille on jarjestetty omat kaistat. Toisin kuin Roomassa, taalla kookkaat kulttuurirakennukset on rakennettu valjasti, jolloin niiden mahtavuus paasee oikeuksiinsa. Oopperan viereisesta kojusta on mahdollista ostaa useiden teattereiden lippuja. Oopperalla on myos museo, joka ei ole niin mahtipontinen kuin oopperamuseolta voisi odottaa. Historia kaydaan lapi taiteellisten johtajien kausien mukaan, mm. Herbert von Karajan, joka muistetaan suurena uudistajana. Museon lisaksi samalla lipulla paasee myos ohjatulle kierrokselle itse oopperataloon, jonne siten huomenna.
Keskustaa kierrellessa huomaa, etta ensinnakin arkkitehtuuri on tietenkin huomattavasti paljon nuorempaa kuin edellisessa kaupungissa. Loydan sattumalta Sacher-kahvilan, mutta jatkan kuitenkin matkaa ja eteen tulee pieni leipakauppa, jonka ikkunasta myos loytyy Sacher-torte. palanen mukaan ja Karlskirchen puistoon maistelemaan. Samalla loytyy Musikverein – juuri se jossa kuuluisat uudenvuodenkonsertit pidetaan – nyt alkaa Wien tuntumaan oikealta. Kysyn huomisen konserttiin lippuja, silla onhan sali nahtava, sita paitsi hintahaitari on levea, halvimmat seisomapaikat ovat viisi euroa, otan kuitenkin istumapaikan hattuhyllylta.
Illalliseksi on viela saatava perinneruokaa. Lahitaverna ei peta Wienerschnitzelillaan.
0 responses tähän mennessä ↓
Ei vielä kommentteja... Laita homma käyntiin täyttämällä alla oleva lomake.