9. paiva, 15.5.2008 VIE-CDG

Jalleen on kaupungin vaihdon vuoro. Iltalennon vuoksi paatan viela kavaista Guy Bourdin -nayttelyssa Kunst Haus Wienissa. Karlskirchen (kaupungin kirkkonahtavyyden) luona tormaan jalleen kuvausryhmaan, mainostahan siella taas kuvataan. Taalla pyorailijoita arvostetaan niin paljon, etta kun kuvausryhman kaapelit ylittavat pyoratien, nostetaan ne jalustojen avulla ilmaan niin ettei matkanteko hairiinny. Musiikkikaupungissa kun ollaan on liikkeella myos erityisen paljon soittimien kanssa kulkevia ihmisia, joten kukaan ei hammasty jos kulkee kadulla suuren konserttiharpun kanssa.

Kunst Haus Wien on hieman etaalla turistikeskustasta, mutta on nakemisen arvoinen pelkastaan arkkitehtuurinsa vuoksi. Itse nayttely on sykahdyttava 60-80-luvuilla muotikuvaajana toimineen Bourdonin tyylissa on jotain samaa kuin Ilmari Kostiaisen kuvissa samoihin aikoihin, mutta rosoisemmalla otteella.

Perinneruoista on maistamatta viela apfelstrudel, jonka jalkeen otan junan lentokentalle. Lennattajana on jalleen Niki ja palvelu kohdallaan, matkanteko on tosin hieman kuoppaista. Lentolukemiseksi taytyy suositella Italo Calvinon Kosmokomiikkaa. Maailmankaikkeutta pohdiskeleva kirja saa uutta ulottuvuutta pilvimuodostelmia katsellessa. Laskeuduttaessa on ihan mahtavaa kun koneemme parkkeeraa sen viimeisen jalustalle nostetun Concorden lahettyville, naen legendaarisen yliaanikoneen ensimmaista kertaa ilmielavana ja toisaalta mieli on haikea siita, ettei se enaa lenna.

Junalipun keskustaan saan tilattua ranskaksi, mutta enempaa neuvoja en kehtaa kysya onneksi kartat ovat selkeita ja kuulutuksista saa selvan. Tiedan oikeastaan vain hotellin osoitteen ja sen milla alueella se sijaitsee niiden avulla kaupungissa on helppo suunnistaa, kaduilla on karttoja, joiden avulla loydan perille. Neljanteen kerrokseen kapuan pienen hotellin kapeampaakin kapeampia portaita, mutta ikkunoista avautuva nakoala aidolle Pariisilaiselle kadulle on kuin suoraan elokuvasta.