Tanaan on suunnattava Eiffelin torniin. Sorbonnen yliopiston kulmalla nappaan kulma-boulangeriesta uunituoreet croissantit mukaan suorastaan lennokkaalla ranskankielellani ja jatkan matkaa. Kantakaupungissa on lahes mahdotonta eksya, tanaankin oikein yritan, mutta hallinoalueiden ja Seinen vuoksi pysyy koko ajan vahan karryilla siita missa on. Eiffel paasee jopa hieman yllattamaan kun olen ylittamassa puistoa sen lahella ja katson viereeni niin siinahan se rautarakentamisen taidonnayte koko komeudessaan on. Jonot ovat tornin juurella aikamoiset, silla myos Pariisissa on varauduttu terrorismin uhkaan ja turvatarkastuksia tehdaan joka nahtavyyden ja museon ovella. Jonot onneksi hupenevat nopeasti ja paasen vihdoin kiipeamaan, silla kiivettavahan torniin, hissilla ajelu ei tule kuuloonkaan. Ensimmaiset sadat rappuset ovat helposti ohi ja ensimmainen tasanne saavutettu, jo taalta on komeat nakymat. Sitten eteenpain tai siis ylospain nyt alkaa jo tuuli voimistua ja lampotila tuntuu laskevan, mutta toisellekin tasanteelle paasen ilman suurempia ponnistuksia. Kortit on katevaa jattaa tornin postitoimistoon. Suuri pettymys saavuttaa mielen, silla kolmannelle tasolle, eli tornin huipulle paasee vain hissilla, jatan homman sikseen varsinkin kun hissiin on ostettava uusi lippu. Alas tullessa hidastelen ja pysahdyn portaissa, taalla voi tuntea tuulen aiheuttaman huojunnan ja vain tunnelmoin minkalaista olisi ollut kiiveta ylimpaan kerrokseen alkuperaisia kapeita kierreportaita pitkin.
On jo iltapaivan puoli ja suuntaan kohti hotelliani Du Commerce. Lounastan kulman ravintolassa, ranskan kieli on taas hieman hakusessa mutta saan kuitenkin vatsani tayteen. Kavelen viela korttelin ympari ja ostan maailman parhaan rusinapullan tapaisen lahi-patisseriasta.
Tanaan on sattumalta vuotuinen museoiden yo, kuin taiteiden yo, mutta siis museot ovat auki yomyohaan toiset pikkutunneille asti, ja kaikki ilmaisia. Valitsen kohtuullisen laajasta valikoimasta Musee d’Orsayn ja jos jaksaa niin sitten viela Pompidou-keskukseen. Laajassa impressionistinayttelyssa d’Orsayssa kuluu muutama tunti, mutta viela on aikaa kavaista katsomassa nykytaidetta Pompidoussa. Nykytaiteen ja vaikka (uus)klassisen tai impressionistisen taiteen rinnastaminen samana tai perakkaisina paivina on virkistava kokemus: tahan on tultu ja tasta eteenpain, kehyksista on paasty ulos.
0 responses tähän mennessä ↓
Ei vielä kommentteja... Laita homma käyntiin täyttämällä alla oleva lomake.