8. paiva, ke 14.5.2008 Wien

Aamiaisen haen paikallisesta Lidlista, ennen museoiden aukeamista. Tarjouksessa ovat italialaiset mansikat, joten en voi vastusta kiusausta ja sita paitsi olen oppinut luottamaan italialaisiin ruoka-asioissa. Aurinkoinen aamu museokorttelin pihalla alkaa maukkaasti.

Ensin Kunsthalle Wienin Matthew Barney -nayttelyyn. Brittitaiteilija on niita taiteilijoita jotka ovat tehneet itse piirrostapahtumasta oleellisen osan taideteosta. Esilla on paljon videoita teosten syntytavoista, jotka ovat yhta tarkeita kuin teokset itse. Seinakiipeilemalla ja trampoliinilla pomppimalla entinen urheilija on luonut oman tyylinsa.

Sitten paikalliseen Kiasmaan eli MOMAKiin. Rakennus kiinnittaa huomiota jo ulkonaollaan, tumman harmaa pyoreakulmainen ikkunaton laatikko erottuu huomattavasti ympariston suurimmaksi osaksi jo keskiaikaisilla tyyleilla rakennetuista taloista. Minimalisti-nayttely on otsikoitu liittyen matematiikkaan ja sen avulla aikaan saatuun taiteeseen ja taas paastaan kyselemaan taiteen maarittelemisesta.

Viimeiseksi viela Wienin arkkitehtuurista kertovaan museoon, jossa taas muistaa kuinka vahan aikaa on toisesta maailmansodasta ja sita edeltaneesta natsien valtakaudesta. Vierailevana nayttelyna on Tel Avivin – valkoisen kaupungin arkkitehtuurista kertova nayttely.

Sitten jo spurtti Valtionoopperalle ja jonottamaan kiertokaynnille. Opastuksia jarjestetaan neljalla kielella ja osallistujia onkin useita satoja. Ei ihme etten saanut lippuja, silla selviaa etta ooppera myy kautensa 98-99 prosenttisesti loppuun. Talo on kauniisti koristeltu ja opas kertoo asiantuntevasti historiasta ja naemme niin uudelleen rakennetut valiaikasalongit kuin kurkistamme keisarin salonkiin. Keisarin aikoihin monille hallitsijan nakeminen oli ainoa syy ostaa lippu oopperaan.

Iltasella suuntaan Musikvereinin upeaan Grosse-saliin, joka nayttaa televisiossa huomattavasti suuremmalta. Parhaimpiinsa pukeutuneiden Wienilaismummojen keskella tulee mieleen, etta kyseessa ei voi olla taysin turisteille tarkoitettua huttua. Musiikki onkin korkeatasoista ja ohjelmistossa on tietysti myos Straussia. Musiikki kuulostaa komealta ja salin koristeellisuus ylevoittaa tunnelmaa entisestaan.

4. päivä, la 10.5.2008 Rooma

Aamulla vihdoin pääsin sisälle Colosseumiin, hiukan kyllä hymyilytti kävellessäni ohi satojen metrien jonojen eilispäivän lipullani. Roomassa on taidettu aina pitää kaarista, sillä historialliset kohteet ovat täynnä kaaria suuntaan jos toiseenkin, myöskään teissä ei ole kaarteissa pihtailtu, kovin montaa suoraa tietä ei kaupungista nimittäin löydä ja se tekee suunnistamisesta erityisen haasteellista. Palataanpa takaisin tähän soikionmuotoiseen näytöspaikkaan, se hämmästzttään jälleen suuruudellaan, ja että siitä on jäljellä vielä noinkin paljon. Täälläkin lojuu marmoria ympäriinsä, jossain muualla ne olisi varmaan tarkkaan lajiteltu ja laitettu lasin taakse, mutta täällä jäänteitä vain on niin paljon, ettei ehkä kannata nähdä vaivaa. Kyseessä taitaa olla myös Italialainen tunnelma ja mielenlaatu tai sitten perinteisestä rahasta. On toisaalta hauskaa päästä esineisiin käsiksi, voi istahtaa ikivanhalle, kauniille kappaleelle kaiken historian keskelle. Myös Colosseumille on joku paaveista tuonut ristin, nimittäessään paikan samalla pyhäksi, tästä innostuneena päätän vielä lähteä vilkaisemaan Pietarin kirkkoa.

Ennen Vatikaania täytyy syödä. Ensimmäisenä vastaan tuleva trattoria, tarjoaa listallaan myös erikoisuuksia, tietenkin lista on vain Italiaksi, mutta tilaan listalta kuitenkin jotain alkupalahintaista. Annos on bruschetta, eikä mikä tahansa vaan leivän päällä on paahdettu kokonainen artisokan sydän, harmi vain, että kameran akku on lopussa sillä annos olisi todellakin kuvaamisen arvoinen.

Colosseumin lähellä sijaitseva Teatro Colosseo on rankan remontin kourissa, joten täytyy etsiä joku muu esitys illalle. Hyppään metroon joka kiidättää Vatikaanin lähistölle. Turvatarkastus jono on jälleen reippaan pituinen, mutta liikkuu onneksi nopeasti. Kirkko on järkyttävän suuri, sen kokoa ei ulkopuolelta oikein hahmota. Kiertäessäni kirkkoa huomaan, että se on enemmänkin paavien hautakammio. Huippukokemus on kapuaminen kirkon kupoliin, portaita on satoja. Kupolin sisäpuolella pääsee todella lähelle kattofreskoja ja samalla näkee minkälaisissa työolosuhteissa taidetta on tuolloin syntynyt, myös kirkon korkeudesta saa toisenlaisen kokemuksen, tiheän verkkoaidan takanakin alkaa melkein pyörryttämään. Vielä kun kiipeää muutamat rappuset aukeavat mahtavat näkymät joka puolelle yli Rooman, toisaalta myös Vatikaanin äärimmäisen huolella hoidetuille sisäpihoille.

Ensimmäisenä päivänä sain sattumalta käsiini La Republica -sanomalehden NYT-tyyppisen liitteen, josta olemattomalla Italian taidollani tavasin muutaman mielenkintoiselta näyttävän esityksen ajat ja paikat. Tänään olisi Auditorium della Musicassa tarjolla jokin nykytanssiesitys, sinne siis. Paikka oli ulkona turistikartalta, mutta mainos ilmoitti että raitiovaunu kaksi vie sinne, joten seurasin raiteita ja löydettyäni paikalle, päädyn myös kuuntelemaan klassisen musiikin -konserttia. Ohjelmassa oli mm. Kubrickin elokuvasta 2001: Space Odyssey tutuksi tullut tunnari, kyllä sinfoniaorkesteri soi komeasti.

Tanssiesitys oli rakennettu teatteristudioon ja antoi odottaa itseään yli puoli tuntia. Esitys on enemmänkin performanssi ja tuntuu jakavan yleisön mielipiteitä kovin jyrkästi, toiset – allekirjoittanut mukaan lukien – lähtivät heti taputusten alkaessa ulos salista, toisten jäädessä hihkumaan ja bravoota huutamaan. Ehkä hieman harmitti myös, että salissa ei ollut penkkejä ja näkyvyys sen vuoksi huonohko.

Auditoriumin edessä oli sattumalta bussi, joka ilmoitti menevänsä suoraan Terminin-asemalle, siis ihan lähelle hostelliani, loistavaa ajattelin. Hyppäsin bussiin ja kysyin kuljettajalta lippua hän ilmoittaa ettei myy niitä, tivaan sitten, että tietääkö hän mistä lipun voisi ostaa, mutta hän hieman kohautellen hartioitaan saa sanotuksi: “bar” ja osoittaa läheiseen baariin. Juoksen baariin, jossa ei todellakaan kukaan tiedä mitään lippujen myynnistä, onneksi yksi työntekijöistä suostuu myymään yhden omista lipuistaan ja vuolaasti kiitellen pääsen matkaan.

Lähtö lähestyy

Pakkaaminen on alkanut kiireen keskellä. Kiirettä aiheuttaa Kiasmassa esitettävä CALL CUTTA IN A BOX -esitys, joka kuuluu Baltic Circle -teatterifestivaalin ohjelmistoon. Käykää ihmeessä katsomassa, varsinkin jos henkilökohtainen ja osallistava teatteri innostaa.

Roomaan lennättää SAS/Blue1, ja Helsingistä päädytään Fiumicinon kentälle.

Matka odottaa

Matka alkaa ensi keskiviikkona. Ensimmäisenä pysähdys Roomassa.