Aamukahdeksalta liikkeelle làhtiessàni oli suuntana Pantheon, jonka jàlkeen oli tarkoitus kàvàistà Vatikaanissa ja sitten huomiseksi ostamaan Colosseumin lippu, ihan ei suunnitelma toteutunut.
Pantheon kyllà lòytyi pienen etsiskelyn jàlkeen, McDonaldsin kyltin avulla… Matkalla poikkesin johonkin satunnaiseen kirkkoon, joka sekin valtaisan kokoinen. Aamumessu oli ilmeisesti juuri pààttynyt, nunnien jo siivotessa alttaria, padret olivat siirtyneet kuuntelemaan syntisten tunnustuksia. Valtavat kirkot ovat kauniita ja upeasti koristeltuja, tosin joka paikassa ovat restaurointityòt kesken, ettà joko seinà tai katto on peitetty pressuilla. Pantheon on pysàhdyttàvà. Pakanatemppeliksi rakennettu pyòreà pyhàttò, jonka juttu on yhdeksànmetrinen aukko keskellà 43-metristà kupolia. Valo on aukon vuoksi ainutlaatuinen, muuta valoa ei tarvita, yòllà aukosta nàkyy tàhtitaivas. Kristillisestà koristelusta huolimatta, luonto on pyhàtòssà voimakkaasti làsnà.
Kaupungin liikennekulttuuri on juuri niin kaaottista kuin kerrotaan. Hurjimpia ovat skootteri- ja vespakuskit, jotka puikkelehtivat liikenteen seassa. Toisaalta roomalaiselle liikenne on varmasti hyvinkin loogisesti organisoitunutta, sillà kuljettajien kommunikaatio pelaa niin tòòttàyskonsertilla kuin kàsimerkeillàkin.
Matkalla Vatikaaniin pààdyn Castel sant Angelon linnoitukseen, joka on toiminut niin Paavien asumuksena kuin hautanakin. Tààllàkin toimii muutama museo. Ylàtasanteella oli vain pakko hieman syòdà lounasta, ylikevyen hostelliaamiaisen vuoksi (croissant ja mehu/kahvi). Nàkòala yli Rooman kattojen kohti Pietarin kirkkoa on kahvilan riistohintojen vààrti.
Pietarin kirkon aukiolle pààstyàni jààn katselemaan kookkaan elokuva-kuvausryhmàn tyòskentelyà. Klaffista ehdin nàkemààn, ettà kyseessà on Samsungin mainos. Kalustoa on tuotu paikalle suurempaankin tarpeeseen, Technocrane pyòrii villisti liikennekaaoksen tuntumassa. Jàmàhdàn kuvauspaikalle hetkeksi aikaa ja huomaan, ettei kuvaaminen juurikaan eroa kotimaisesta, seisoskelijoita vain on huomattavasti enemmàn. Nàytàn ilmeisesti liian ammattilaiselta Canon-kamerani kanssa sillà olen ainoa, jota kielletààn kuvaamasta tilannetta, vaikka joka ikinen ohikulkija ottaa myòs kuvan muistoksi. Kirkkoa làhestyessàni huomaan, ettà noin viisisataa ihmistà jonottaa turvatarkastukseen pààstàkseen sisàlle Paavin kirkkoon, joten en jàksa jààdà odottamaan vaan pààtàn tulla uudestaan, ehkà.
Pààdyn kuitenkin ihmisvirran mukana Vatikaanin museoihin, ajatellen ettei siellà varmaan kauan mene, nàlkàkin on… On aivan mieletòntà, ettà yhdessà museokompleksissa on niin paljon nàhtàvàà, niin paljon taidehistorian merkkiteoksia, ettà vàlillà alkoi pyòrryttàà. Viimeisen ehtoollisen nàkeminen on hàkellyttàvàà, siinàkò se nyt sitten roikkuu, eikà teos olekaan mikààn ihan pieni. Valtavan seinàn kokoinen, kohtuullisen huonossa kunnossa oleva teos on nàkemisen arvoinen. Sanokoon Da Vincin -koodista kuka mità tahansa, jàin kyllà haukkomaan henkeàni tuon teoksen edessà juuri kirjan vihjailujen vuoksi, kaiken lisàksi teos on Vatikaanin museossa, kaikkein pyhimmàssà. Teoksia on valtavat mààràt saleja tulee aina uusia. Alan olla jo vàsynyt ja nàlkàinen kun astun Rafaelin maalaamiin huoneisiin, selkàni kàànnettyàni nàen hànen ehkà tunnetuimman freskonsa Ateenan koulun, on pakko astua làhemmàksi… siveltimen jàljet nàkyvàt… ne ovat ihan tavallisia…
Lopulta kun pààsen ulos Vatikaanista takaisin Italian puolelle olen niin nàlkàinen, ettà on pakko saada jotain syòtàvàà. Ylitàn kuitenkin vielà Tiberin ja pààdyn ravintolaan, joka on selvàsti turisteille suunnattu, mutta ruoka ja viini ovat silti ainutlaatuisen hyvià. Tàllaista pizzaa en ole koskaan ennen maistanut ja bruchetta-leipà saa aivan uuden merkityksen.
Kyllàisenà làhden vielà etsimààn teatteria. Teatro Eliseon nykytanssilta vaikuttava esitys kuulostaa lupaavalta, mutta osoittautuu pieneksi pettymykseksi, varsinkin sekà valo- ettà àànisuunnittelun puuttuessa teoksesta.
Tàytyy vielà mainita anekdootti: Lueskelin lentokoneessa vielà viime hetkellà Suomesta ostamaani Mondon mainiota Rooma-opasta, jossa mainittiin, ettà àlà nàytà turistilta, sità sitten jàin miettimààn ettà miten sità ei voisi nàyttàà turistilta kun ulkonàkò nyt on kohtuullisen pohjoismaalainen. Ilmeisesti kuitenkin voi, sillà iltasella, kulkiessani kohti teatteria, minulta kysyttiin tietà johonkin hotelliin, johon jouduin valitettavasti sanomaan, etten ole koskaan kuullutkaan paikasta.
